Tähän on koottu Latvian restauroitsijoiden ryhmämatkasta opiskelijoiden näkökulmasta. Latvian reissusta löytyy myös Thinglinkistä Helsingin Maalariammattikoulun opiskelijat Erasmus-vaihdossa — ThingLink.
Ester kirjoitti koosteen, joka on suunnattu tuleville vaihtoon osallistuville.
Oletko lähdössä Erasmus+ -ryhmävaihtoon? Näin se käytännössä sujuu
Olimme toukokuussa 2026 kaksi viikkoa vaihdossa Latviassa restauroijien kanssa. Reissu oli monella tapaa hyvin opettavainen, ja reissun tarkemmasta sisällöstä ja vierailemistamme kohteista voit lukea lisää muiden opiskelijoiden kirjoittamista blogiteksteistä tämän kirjoituksen alla. Paneudun tässä tarkemmin vaihtoa edeltäneisiin ja seuranneisiin käytännön järjestelyihin. Toivon mukaan onnistun tällä lievittämään tulevien vaihtareiden pahinta matkajännitystä.
Kuten kaikki koulujutut, myös vaihto sai alkunsa avatessani Wilma-viestin. Koulu tiedotti viime syksynä tulevista vaihtokohteista, ja lomakkeen kautta pystyin ilmoittamaan halukkuudestani niin ryhmä- kuin yksilövaihtoon. Koska olin kiinnostunut molemmista, kävin viikoittain kv-kerhossa selvittämässä ja etsimässä tietoa yksilövaihdosta. Ryhmävaihdosta kuulin seuraavan kerran, kun helmikuussa sain sähköpostin, jossa kerrottiin päässeeni mukaan. Vahvistin osallistumiseni lomakkeen kautta, ja kun ryhmä oli koossa, alkoi käytännön suunnittelu.
Meille perustettiin oma ryhmäviestikanava, jonka kautta viestiminen vaihtoporukan kesken sujui helposti. Pidimme muutaman kokouksen, jossa kävimme matkasuunnitelmaa läpi. Meidän mielipiteitämme kuultiin matkaa suunnitellessa, ja päädyimme yhdessä siihen, että matka Latviaan kuljettaisiin laivalla Tallinnan kautta ajaen. Koulu varasi meille majoituksen ja laivaliput, ja matka alkoi pikkuhiljaa konkretisoitua.
Kuvittelin, että vaihtoon liittyy väistämättä paljon byrokratiaa ja täytettäviä lomakkeita, mutta ainakin näin opiskelijan näkökulmasta se jäi vähäiseksi. Saimme sähköpostiimme avustussopimukset allekirjoitettavaksi, jotka liittyivät maksettavaan Erasmus-stipendiin. Matkojen, majoituksen ja muiden yhteisten kulujen jälkeen jäljelle jäävä summa maksettiin meidän opiskelijoiden tileille, ja tällä summalla katettiin ruokailut ym. yksilölliset kulut paikan päällä. Summasta 80 % saatiin etukäteen, ja loput 20 % maksetaan, kun saamme reissuun liittyvät raportit tehtyä. Latviassa noudatimme lukujärjestystä, jonka ohjelman meille laati paikallinen koulu.
Viimeiseksi tehtäväksi meille opiskelijoille siis jäi palautelomakkeen täyttäminen sekä raportointi, ja tämä postaus on minun osuuteni raportista. Toivottavasti tästä käytännön tiedosta on hyötyä ryhmävaihtoa harkitseville.
Iina
Riian jugend museo
Yksi nähtävyyskohteistamme Riiassa oli jugend museo. Museorakennus rakennettiin vuonna 1903 alun perin kodiksi latvialaiselle arkkitehdille Konstantin Pēkšēnsille. Museossa nykyisin on aito jugendtyylinen sisustus, jossa on näytillä Riian asukkaiden huonekaluja, taidetta, vaatteita ja muita esineitä.
Museon pohjakerroksessa sijaitsee myös digitaalinen ja interaktiivinen näyttely Riian arkkitehtuurista, muotoilusta, taiteesta ja Riian asukkaiden arkielämästä 1900-luvun alussa. Tiloissa voi pitää myös henkilökohtaisia näyttelyjä, kuten meidän käynnillämme siellä oli taiteilija Nina Dochen upea ”Silk magic”-näyttely.
Asunto on noin 200 neliötä ja se koostuu kahdeksasta huoneesta: olohuone, ruokasali, takkahuone, makuuhuone, kylpyhuone, WC, keittiö ja palvelijattaren huone. Huoneisiin on restauroitu aito vuoden 1903 sisustus. Joissakin seinissä ja ovissa näkyy tehdyt väritutkimukset ja vanhaa tapettia ja maalia jätetty näkyviin. Asunto oli upea ja kovin inspiroiva.
Iinan kuvagalleria:
Veronika
Retki Kuldīgan kaupunkiin
Perjantaina 8.5. kokoonnuimme aamulla Kaucminden kartanolla ja lähdimme bussikuljetuksella kohti Kuldīgan keskiaikaista kaupunkia. Matka kesti noin kaksi ja puoli tuntia. Aloitimme päivämme paikallisen restauroijan Edgars Raitumsin pitämällä työpajalla, jossa opimme perinnemaaleista ja pigmenteistä.
Lounaan jälkeen meitä odotti noin tunnin mittainen kierros pienellä turistibussilla. Bussi kuljetti meidät vanhan kaupungin läpi ja pysähdyimme tärkeimpien nähtävyyksien äärelle. Saimme kierroksen ajaksi kuulokkeet, joista kuuntelimme opastusta kaupungin historiasta, arkkitehtuurista ja kansantaruista. Kuldīga on noin 9900 asukkaan historiallinen kaupunki Länsi-Latviassa. Se kuuluu uniikin ja hyvin säilyneen keskiaikaisen arkkitehtuurinsa vuoksi Unescon maailmanperintökohteisiin.
Kuldīga perustettiin 1200-luvulla, kun Liivinmaan saksalainen ritarikunta rakensi paikalle linnan, joka toimi hallinnollisena ja puollustuksellisena keskuksena. Kaupungin alkuperäinen nimi olikin saksankielinen Goldingen. 1500–1600-luvuilla Kuldīga oli Kuurinmaan ja Semgallian herttuakunnan pääkaupunki, ja siitä muodostui tärkeä kaupankäynnin ja kulttuurin keskus. Kaupunki säilyi poikkeuksellisen hyvin Latviaa koetelleista sodista 1900-luvulla.
Vanhakaupunki koostuu 1600–1700 luvuilla rakennetuista taloista, kapeista mukulakivikaduista, vehreistä puutarhoista ja talojen välissä virtaavasta Alekšupīte-joesta. Kaupungissa on sekä perinteisiä hirsirakenteisia taloja että uudempia kivitaloja. Ulkomailta tulleet kauppiaat ja käsityöläiset jättivät kädenjälkensä kaupungin arkkitehtuuriin. Kuldīga tunnetaan tänäkin päivänä käsityöläisten ja taiteilijoiden kaupunkina.
Kuldīgan tunnetuimpiin nähtävyyksiin kuuluu Venta-joen vesiputous, joka on Euroopan levein: 249 metriä. Putouksessa voi nähdä sen yli loikkivia kaloja ja niitä pyydystäviä haikaroita. Joen yli kulkee vuonna 1874 rakennettu tiilisilta, joka on Euroopan pisin käytössä oleva tämän tyyppinen silta.
Aleksandr
Matka Rundālen palatsiin
Palatsi on hieno paikka lähellä Bauskan kaupunkia. Me olimme Bauskassa, koska meillä oli siellä Erasmus-ohjelma. Matka palatsiin oli erittäin mukava. Me vierailimme myös vanhojen tavaroiden korjaustyöpajoissa eli restaurointipajoissa.
Me menimme palatsiin iltapäivällä. Sää oli oikein mukava ja aurinkoinen. Siellä ei ollut paljon muita ihmisiä. Näkymä pääportilta oli kaunis ja mahtava. Portilla oli suuret pylväät, ja niiden päällä oli hienot leijonapatsaat. Kun me saavuimme palatsin alueelle, siellä alkoi soida klassinen musiikki. Se oli hieno hetki. Musiikki teki meidän matkasta todella maagisen.
Palatsilla on pitkä ja mielenkiintoinen historia. Palatsi on rakennettu monta vuotta sitten. Se on myös korjattu monta kertaa, koska historian aikana oli erilaisia sotia. Palatsi on rakennettu barokkityyliin. Sen on suunnitellut kuuluisa arkkitehti F. B. Rastrelli. Hän teki sen Ernst Johann von Bironille. Biron oli Kuurinmaan herttua ja Venäjän keisarinnan Anna Ivanovnan hyvä ystävä. Nykyään palatsin alue on suuri kokonaisuus. Siellä on iso päärakennus, vanhat hevostallit ja muut talousrakennukset. Palatsin eteläpuolella on kaunis ranskalainen puutarha. Se on kymmenen hehtaarin kokoinen. Puutarhan ympärillä on vesikanava. Puutarhan takana on metsästyspuisto, joka on 34 hehtaaria suuri.
Palatsissa on kaksi kerrosta ja yhteensä 138 huonetta. Huoneet ovat peräkkäin pitkässä jonossa. Keskimmäisen rakennuksen eteläpuolella ovat herttuan hienot juhlahuoneet. Pohjoispuolella ovat hänen omat henkilökohtaiset asuinhuoneet. Itäisessä osassa ovat kaikkein suurimmat salit. Niiden nimet ovat Kultainen sali eli entinen valtaistuinsali ja Valkoinen sali eli entinen tanssisali. Suuri galleria yhdistää nämä kaksi salia toisiinsa. On mielenkiintoista, että arkkitehti Rastrelli käytti rakentamisessa erittäin suuria tiiliä. Nämä tiilet tehtiin lähellä olevassa tehtaassa.
Me tapasimme restauroijan, joka työskentelee tässä museossa. Me menimme yhdessä työpajoihin, jotka sijaitsevat palatsin sivurakennuksessa. Ensimmäinen huone oli huonekalujen korjaushuone. Pöydällä oli vanha klassismin ajan tuoli. Työntekijä korjasi sitä parhaillaan. Hän kertoi meille lyhyesti siitä, miten puuta korjataan. Hän selitti, mitä materiaaleja käytettiin tuolin pehmusteiden sisällä. Hän näytti myös, miten vanha jousi eroaa uudesta modernista jousesta. Saimme tietää, miksi joskus on hyvä vaihtaa vanhat puuosat uusiin. Se on mahdollista, jos osat ovat tärkeitä rakenteelle ja ne eivät näy ulospäin. Hän sanoi myös, että kankaan vaihdossa voi käyttää nitojaa, jos tuolin puu on mennyt rikki monta kertaa.
Seuraavaksi me menimme huoneeseen, jossa korjataan vanhoja kankaita. Siellä me näimme pienen palan kaunista kultaista kirjailua. Tässä pajassa työntekijät korjaavat vanhoja vaatteita. He tekevät myös uusia kopioita vanhoista vaatteista näyttelyitä varten. Me näimme, kun nainen teki 1800-luvun takkia eli kaftaania.
Sitten me kävelimme huoneisiin, joissa oli esillä vanhoja kaakeleita ja raportteja. Raporteissa oli kirjoitettu kaikki työvaiheet ja suunnitelmat. Työntekijä kertoi meille työn prosessista. Rikkinäiset kaakelit liimataan ensin yhteen. Jos paloja puuttuu, ne korjataan kipsillä. Sen jälkeen kipsiosat maalataan samalla värillä kuin alkuperäinen kaakeli. Näin puuttuvat kuviot tehdään uudestaan. Tämä menetelmä on kaikkein turvallisin, koska kaakeleita ei voi polttaa uunissa uudestaan.
Työpajasta me kävelimme suoraan palatsiin. Siellä opas esitteli meille kaksi kerrosta. Ensimmäinen kerros kertoo arkkitehtuurin ja sisustuksen tyyleistä. Ne ovat aikajärjestyksessä. Esittely alkaa keskiajalta ja goottilaisesta tyylistä ja päättyy jugendtyyliin. Toisessa kerroksessa on kauniita huoneita, jotka on korjattu entiselleen. Palatsissa on paljon kipsikoristeita, kultauksia, hienoja kaakeliuuneja ja taidetta. Siksi tämä palatsi on todellinen Latvian barokkihelmi.
Meidän täytyy myös muistaa palatsin kaunis puisto. Valitettavasti me emme ehtineet kävellä siellä paljon, koska meillä ei ollut tarpeeksi aikaa. Mutta yhtenä iltana minä kävelin vähän aikaa vesivallin vieressä. Tämä vesi erottaa kauniin puiston ja muun alueen toisistaan.
