Mitä työnantaja odottaa opiskelijalta ensimmäisenä työpäivänä? Maalaus Valo Oy:n yrittäjä Petteri Valo on ohjannut opiskelijoita työpaikoilla jo 25 vuoden ajan. Hänen mukaansa tärkeintä ovat kiinnostus, kommunikaatio ja halu oppia.
Petteri Valo on toiminut maalausalalla jo vuodesta 1991 ja yrittäjänä vuodesta 2019. Opiskelijoita hän on ohjannut työpaikoilla noin 25 vuoden ajan. Mikä työelämässä oppimisen ohjaamisessa motivoi, ja millainen on opiskelijan ensimmäinen päivä työmaalla työnantajan silmin?
Mikä saa sinut ottamaan opiskelijoita työpaikalle oppimaan?
Opiskelijoiden ohjaaminen on antoisaa. On hienoa seurata heidän kehittymistään. Ohjaamalla voi siirtää omaa osaamistaan eteenpäin ja olla mukana alan kehityksessä. Nuorten ja aikuisten opiskelijoiden kanssa työskentely antaa paljon myös ohjaajalle.
Parhaita hetkiä ovat ne, kun opiskelija oivaltaa, oppii uutta ja kehittyy työssään. Erityisen palkitsevaa on nähdä opiskelijan löytävän oman paikkansa alalta ja jäävän työelämään. Kun on ohjannut opiskelijoita pitkään, töissä törmää entisiin ohjattaviin: he voivat olla nykyään työntekijöitä, työnjohtajia, yrittäjiä, opettajia… On hienoa, kun on voinut vaikuttaa omalta osaltaan opiskelijan urapolkuun.
Mitä tapahtuu opiskelijan ensimmäisenä päivänä työmaalla?
Kun uusi opiskelija saapuu työmaalle, tärkeintä on luoda keskusteluyhteys. Aluksi jutellaan rennosti esimerkiksi siitä, miksi opiskelija on hakeutunut alalle ja mikä häntä motivoi.
Ensimmäisenä päivänä moni jännittää ihan perusasioita. Uusia ihmisiä, uusia paikkoja ja uusi tilanne. Ennakkokäsityksiäkin voi olla paljon siitä, millainen työpaikkaohjaaja on, millaista on olla työelämässä oppimassa ja harjoittelemassa, tai millaista on rakennustyömaalla.
Petteri Valon mukaan opiskelijalle tärkeintä on avoin asenne oppimiseen.
”Työmaalle tullessa kannattaa yrittää imeä mahdollisimman paljon tietoa. Keskittyminen tekeillä olevaan asiaan, kommunikaatio ohjaajan ja muiden työmaan ihmisten kanssa sekä kiinnostus alaan ovat tärkeitä. Kysyä saa ja pitää. Myös sitä, miksi asiat tehdään tietyllä tavalla.”
Mitä oppilaitoksessa ei aina nähdä pienyrittäjän arjesta?
Työmaiden ja pienyrittäjän arki voi muuttua todella nopeasti. Työmaat ja niiden kiireellisyys voivat vaihtua lyhyelläkin varoitusajalla ja joskus työpäivien sisältö elää paljon tilanteiden mukaan.
Kiireisinä päivinä tärkeintä on kommunikaatio. Tarvittaessa opiskelijan ja koulun kanssa sovitaan yhdessä, miten tilanteessa toimitaan. Voiko työpäivää mukauttaa, voiko työmaa vaihtua aivan toiseksi. Neuvottelemalla ja soveltamalla asiat hoituvat.
Millaisia opiskelijoita työelämässä arvostetaan?
Vuosien varrella vastaan on tullut paljon erilaisia opiskelijoita. Petteri Valon ovat päässeet yllättämään erityisesti ne opiskelijat, joilla on luontaista kädentaitoa ja aitoa kiinnostusta alaa kohtaan.
”Matkan varrella on ollut paljon helmiä”, hän toteaa. Opiskelijalla on voinut olla vain puoli vuotta opiskelua takana, ja silti jo valtavasti osaamista.
Mitä nykyiset opiskelijat osaavat erityisen hyvin?
Petteri Valon mukaan nykyiset opiskelijat hallitsevat aiempaa paremmin tietokoneiden ja ylipäänsä tietotekniikan käytön. Myös kielitaitoa on ihan eri tavalla kuin aiemmin. Toisaalta työelämässä tarvittavassa viestinnässä ja muuttuvien tilanteiden käsittelyssä on hänen mielestään edelleen harjoiteltavaa.
Kuvassa keskellä Petteri Valo ja ympärillä kaksi HMAK:n opiskelijaa.
Terveisiä oppilaitokselle
Petteri toivoo, että opiskelijoille korostetaan nimenomaan työelämätaitojen merkitystä. Työelämässä tarvitaan ymmärrystä siitä, miksi töissä ollaan. Työ ei ole vain palkan ansaitsemista, vaan myös sisältöä elämään. Perusasioiden merkitystä ei voi korostaa liikaa. Jokaisen opiskelijan pitäisi miettiä omalla kohdallaan mitä työ minulle merkitsee. Näitä asioita olisi hyvä pohtia pitkin opiskeluja.
Hänen mielestään oppilaitoksessa opetettavista asioista ei kannata karsia. Myös sellaisista aiheista, joiden merkitystä opiskelija ei tässä hetkessä näe, voi olla myöhemmin paljon hyötyä. Esimerkkinä hän mainitsee maalikemian, joka ei kiinnostanut omissa opiskeluissa paljoakaan, mutta josta on ollut valtavasti hyötyä ammatissa. Yleissivistävistä aineistakaan ei pitäisi tinkiä. Koulutuksen tehtävä on myös antaa sivistystä, ja eri aineiden osaaminen konkretisoituu usein vasta työelämässä.
Työpaikkaohjaajan näkökulmasta yhteistyötä helpottaa se, että oppilaitos jakaa jotakin taustatietoa opiskelijasta ja yhteisesti sovituista tavoitteista työelämäjaksolle. On helpompi suunnitella ohjaamista ja työtehtäviä, kun tavoitteet ovat selvillä.
Millaisia osaajia ala tarvitsee tulevaisuudessa?
Yksi asia ei ole muuttunut vuosien aikana.
”Maalausala tarvitsee itseohjautuvia osaajia, jotka ymmärtävät alaa ja pystyvät soveltamaan oppimaansa erilaisissa tilanteissa.”