Miten tehdään ikonimaalaus?
Daniil kertoo ikonimaalauksesta ja sen tekniikasta:
Kiinnostus ikonimaalaukseen on kasvanut Suomessa. Kansalaisopistojen ikonimaalauskurssit ovat usein täynnä, myös Uuden Valamon kurssit ovat suosittuja. Ikonimaalausta pidetään yhä useammin myös maalaustaiteena. Ikonimaalaus ei kuitenkaan ole vain kuvataidetta, vaan myös värien kautta tapahtuvaa hengellistä pohdintaa, mikä onkin ikonimaalauksen syvä merkitys.
”Tunteet antavat ajattelulle suunnan ja motivoivat sitä. Ajatus ei synny toisesta ajatuksesta, vaan halusta, pelosta, uteliaisuudesta tai kivusta.” Lev Vygotski
Kanonisessa ortodoksisessa perinteessä ikonin tarkoitus on auttaa ihmistä pohtimaan omaa uskoaan ja ajatuksiaan syvästi ilman häiriötekijöitä. Nykyään ikonimaalaus nähdään kuitenkin myös kauniina kuvataiteena, josta ihmiset saavat elämyksiä. Tässä artikkelissa kerron ikonimaalauksen tekniikasta sekä siinä käytettävistä materiaaleista ja työvälineistä.
Alkuperäistä kuvaa jäljennetään tarkasti ikonista toiseen. Paperille jäljennetään ikonin kuva eikä ikoni ole vain tavallinen piirros tai maalaus, vaan ikonimaalauksella on omat sääntönsä. Ikonin avulla ihminen voi kääntyä Jumalan puoleen Hänen kuvansa kautta.
Seuraavaksi selitetään tekniikka ikonien valmistumiseen: Ikonia varten tarvitaan ensin puinen lauta, joka on joko leppää, mäntyä, lehmusta tai sypressiä. Puupalat liimataan yhteen eläinliimalla. Liimatut puupalat pidetään painon alla liimautuakseen tiukasti yhteen. Liimaamisen jälkeen lautaan asetetaan pääty- tai takakiilat.
Seuraavaksi lauta valmistellaan pohjustamista ja pavoloka-kankaan liimaamista varten. Pohjuste tehdään liivatteesta. Liimaseos lämmitetään vesihauteessa. Pavoloka voi olla purjekangasta tai pellavakangasta tai lääkinnällistä sideharsoa.
Ikonin valmistelun eri vaiheet kuvaavat; Ikonin puinen pohja symboloi ristin puuta, jolle Kristus ristiinnaulittiin. Liivate ja kangas symboloivat Kristuksen ruumista ja käärinliinaa.
Kun liima ja pavoloka-kangas ovat kuivuneet, laudalle valmistetaan maalauspinta. Siihen käytetään levkas-pohjustetta, joka tehdään liidusta, liivatteesta ja vedestä. Lisäksi valmistetaan nahkaliimaa tai liivatetta. Lämmitettyyn liimaseokseen lisätään vähitellen liitua. Liitua lisätään niin paljon, että se peittää nesteen pinnan mutta ei muodosta kekoa.
Liidun ja liivatteen seoksen tulee olla hapankerman paksuista. Seuraavat kerrokset voivat olla juoksevampia. Levitän nesteen siveltimellä ensimmäiseksi pohjustuskerrokseksi pavolokan päälle. Levkasin tärkein aine on liitu, joka on myös ihmisen luiden ainesosa. Siksi se symboloi Kristuksen ruumista.
Seuraavana päivänä levitän lisää kerroksia ensimmäisen pohjustuskerroksen päälle. Jokaisen kerroksen välissä laudan annetaan kuivua. Odotetaan vielä muutama viikko, jotta levkas ei halkeile. Kun levkas on täysin kuivunut, hion pinnan kostealla hohkakivellä ilman painetta.
Pinta annetaan kuivua ja se tasoitetaan hiomapaperilla. Levkas-pinta on tasainen ja valmis piirrosta varten. Seuraavaksi laudalle siirretään esikuva. Käytän savukepaperia, jotta voin jäljentää piirroksen alkuperäisestä ikonista tarkasti. Tätä mallia kutsutaan ”jäljennökseksi”. Kun kuva on siirretty, väritän paperin koko taustapuolen grafiittikynällä pienin vedoin. Sitten asetan paperin ikonilaudalle ja piirrän kaikki tärkeät linjat valmistellulle pinnalle.
Seuraavaksi valmistetaan maali. Se tehdään munankeltuaisesta, yhdestä osasta kuivaa valkoviiniä ja puolesta osasta vettä. Neste sekoitetaan hienoksi jauhettuihin pigmentteihin. Seoksessa ei saa olla paakkuja.
”Ikonimaalauksessa pigmentit ovat väriaineita, jotka sekoitetaan hienona jauheena sideaineeseen. Näin syntyy maali. Pigmentti antaa maalille värin ja sen erityiset ominaisuudet, kuten läpinäkyvyyden tai peittävyyden.”
Valmis maali levitetään siveltimellä lyhyin vedoin piirroksen ja värien mukaan. Tätä kutsutaan sivellintekniikaksi. Toinen tekniikka on nimeltään sulatus eli plav. Siinä levkas-pinnalle levitetään useita kerroksia nestemäistä maalia ohuin ja läpikuultavin vedoin. Kolmas tapa on viivavarjostus, jossa taiteilija lisää piirrokseen valoa tai väriä pienillä viivoilla.
Ensin koko levkas-pinnalle levitetään emulsio, johon on sekoitettu okrapigmenttiä. Tätä vaihetta kutsutaan roskryšiksi. Sen jälkeen tehdään proris eli piirretään kaikkien osien ääriviivat. Seuraavaksi maalataan dolitšnoje eli tausta ja pienet yksityiskohdat. Tämän jälkeen maalataan litšnoje eli vaatteiden laskokset, kädet ja pyhimyksen kasvot. Kuvan osia tummennetaan ja vaalennetaan. Lopuksi lisätään vaalealla maalilla pieniä yksityiskohtia; elävöityksiä.
Maalaamisessa voidaan myös käyttää kultausta, joka on vaativa tekniikka. Kun maali on kuivunut, ikoni lakataan. Kun lakka ei enää tunnu tahmealta, ensimmäinen ikonisi on valmis.
Daniil
